”Jos sä vaan meet koko ajan, niin et sä sillon pysähdy näkemään asioita, kuulemaan asioita” : jooga varhaiskasvattajien tunteiden säätelytaidon ja sensitiivisyyden tukena

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää varhaiskasvattajien sensitiivisyyttä ja tunteiden säätelytaitoa joogan avulla. Tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä varhaiskasvattajien tunteiden säätelytaidoista ja sensitiivisyydestä sekä kartoittaa kokemuksia työpäivän aikana ohjatusta joogasta. Aineisto kerättiin alkukartoituksella, ryhmähaastatteluilla ja eläytymismenetelmällä. Opinnäytetyön tutkimusote oli laadullinen. Kohdejoukkona oli viisi tamperelaisen päiväkodin varhaiskasvattajaa. Jooga tuotiin näkyväksi viidellä ohjauskerralla, jotka toteutuivat varhaiskasvattajien työpäivän keskellä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Jooga osoittautui tulosten perusteella toimivaksi keinoksi tukea varhaiskasvattajien sensitiivisyyttä ja tunteiden säätelytaitoa. Keskeisimpänä havaintona oli, että jooga näyttäytyi menetelmänä, joka auttoi palautumaan työstä. Osallistujat toivat esille sen, kuinka jooga rauhoitti, rentoutti ja auttoi keskittymään. Varhaiskasvattajien yhteys itseensä vahvistui, jolloin heidän oli helpompi säädellä tunteitaan. Tämä tuki myös kasvattajien kykyä kohdata lapset sensitiivisesti. Osallistujat vaikuttivat myös arvostavan lasten sensitiivistä kohtaamista. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen arjessa olisi tarpeellista löytää keinoja purkaa työkuormitusta, jotta sensitiivisyys toteutuu. On tärkeää, että varhaiskasvattajien sensitiivisyyden ylläpitoon ja edistämiseen annetaan konkreettisia keinoja kuten esimerkiksi jooga. Muuten vaarana on, että sensitiivisyys ja tunteiden säätelytaito jäävät vähälle huomiolle kiireisen arjen keskellä. Jos näin käy, lapsilta jää oppimatta monia hyvinvointia edistäviä taitoja. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka jooga vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin.The purpose was to find out early childhood professionals’ point of views on early childhood professionals’ sensitivity and emotion regulation. The purpose was also to survey what kind of experiences yoga sessions gave during the workday. The aim was to develop early childhood professionals’ sensitivity and emotion regulation skills with yoga. The data were collected through a survey, group interviews and empathy-based stories from five early childhood professionals. The participants also took part in five yoga sessions. The data were analyzed using content analysis. It was found that yoga was a workable method for supporting early childhood professionals’ sensitivity and emotion regulation skills. One of the most important results was that yoga relieved workload. After yoga participants felt more peaceful and relaxed. Yoga also helped them to concentrate and strengthened the participants’ ability to connect with themselves which supported the emotion regulation skills and sensitivity. The findings indicate that early childhood professionals’ sensitivity and emotion regulation skills would benefit from the methods that release the pressure from the work. Yoga can give early childhood professionals concrete chances to maintain and develop sensitivity. Further study could focus on how yoga would influence operational culture of early childhood education in the long run